"Olet rohkea kun menet lihavuusleikkaukseen"
Tätä olen kuullut nyt yllättävän paljon kun kerroin julkisesti tulevasta operaatiosta. Olen ollut äärettömän iloinen kaikesta palautteesta ja tsempeistä mitä olen saanut somen ja viestien kautta, mutta olen myös vähäsen ollut hämillään tuosta rohkeus -asiasta. Olenkin miettinyt sitä ja avaan nyt teille ajatuksiani tästä asiasta.
Olen seurannut viime vuosien aikana lukuisia vaikuttajia ympäri maailman, jotka ovat käyneet tämän prosessin läpi. Olen myös lukenut aiheesta paljon sekä katsonut sarjoja lihavuusleikkaukseen liittyen. Olen jossain määrin varmaankin tehnyt tästä omassa päässäni niin normaalin asian, etten ole osannut enää ajatella miten muut ihmiset sen ajattelevat. En ole osannut ajatella että prosessiin ryhtyminen olisi rohkeaa. Olen ajatellut että tässä elämäntilanteessa se on ainoa keino millä saan terveyteni takaisin. Olen pitänyt sitä samanlaisena terveydenhuollon toimena kuin pallolaajennusta tai nivelproteesia. Olen puhtaasti ajatellut sen olevan sairauden hoitoa ja ennaltaehkäisyä.
Tosi moni tuntuu edelleen ajattelevan sen olevan oikotie onneen, ja että sinne hakeudutaan kun ei ole itsekuria ja maataan vain laiskana sohvalla tekemättä mitään. Että lihavalta vaan leikataan masu pienemmäksi ja sitten päästään normaalipainoon. Sitä se ei kuitenkaan ole. Ennen leikkausta on pystyttävä näyttämään toteen että laihduttaminen todella onnistuu. Jos paino ei annetuilla ohjeilla putoa, on syytä tutkia mikä sen estää, sillä ei se silloin tule putoamaan leikkauksen jälkeenkään. Ennen leikkausprosessiin pääsyä käydään pitkä tie ennen kuin ollaan leikkauspöydällä. Se pitää sisällään lääkäreiden, psykiatrien ja ravitsemusterapeuttien luona käymistä, sillä näin varmistetaan että henkilö on varmasti ymmärtänyt mitä tämä leikkaus oikeasti tarkoittaa. Se myös tarkoittaa laihduttamista annetuilla ohjeilla ihmisestä ja tapauksesta riippuen 6-18 kk ajan prosessin alusta leikkauspöydälle asti.
Leikkauksen jälkeinen elämä ei myöskään tule olemaan juhlaa. Syöminen on opeteltava uudelleen, eikä vatsalaukku tule vetämään totutun kokoisa annoksia. Sehän se ideakin tässä on. Syömisrytmi ja ruokailu tulee muuttumaan ikuisesti. Ruoka ei imeydy samalla tavalla kuin ennen ja leikkausta tulee seuraamaan pitkä tie, mikä pitää sisällään uuden oppimista ja kokonaan uuden elämän omaksumista. Tulen olemaan leikkauksen jälkeen riippuvainen erilaisista vitamiineista ja voi olla että on muitakin ravintoaineita, joita on syötävä purkista pysyäkseen hengissä.
Paino tulee putoamaan leikkauksen jälkeen todennäköisesti aika paljon. Olen itse varmistanut pääni pysymisen mukana pyytämällä jo etukäteen mahdollisuutta keskusteluterapiaan. Uskon että tämä järjestyy, tai niin minulle on ainakin vähän lupailtu.
Itselläni ei ole vielä mitään lihavuuteen liittyviä liitännäissairauksia, vaikka olen ollut suurimman osan elämästäni ja koko aikuisikäni lihava. En sairasta diabetestä, eikä minulla ole kolesteroli-, sydän- tai sepelvaltimo-ongelmia. Mutta jos leikkausta ei tehdä, ne siintävät kyllä edessä, eikä siihen välttämättä ole pitkä matka. Kilpirauhasen vajaatoiminta ja paha refluksitauti minulta kyllä löytyy, joista jälkimmäiseen toivon tästä leikkauksesta jonkinlaista apua.
Moni myös ajattelee yhä lihavuusleikkauksen olevan kosmeettinen plastiikkakirurginen toimenpide. Vähän kuin rasvanimu, nenäleikkaus tai peppuimplantit. Sitä se ei missään nimessä ole. Ainakaan minä en ajattele sitä niin. Kyseessä todella on lääketieteellinen toimenpide minkä tehtävä on auttaa ihmistä pääsemään terveeksi ja joko parantaa tai ennalta ehkäistä aiemmin mainitsemiani liitännäissairauksia. Tämä siis omalla kohdallani.
Lihavuusleikkauksia tehdään Suomessa nykyään jo suhteellisen paljon. On paljon ihmisiä joiden kohdalla yritetään tällä keinoin edesauttaa myös muiden sairauksien hoitoa. Niitä voi olla nivelsairaudet, reuma, MS tai muu missä lihavuus nopeuttaa tai hankaloittaa sairautta.
Vaikka itse olen vielä suhteellisen terve ja jollain mittapuulla jopa nuorikin, haluan painottaa kokevani leikkaukseen ja tähän koko elämän muuttavaan prosessiin lähteminen on minusta lähinnä välttämätöntä. On siinä rohkeusasiassakin totuuden siementä, sillä vaatiihan se jonkinlaista rohkeutta tehdä päätös jättää lähes tulkoon kaikki totuttu ruoka ja siihen liittyvät tottumukset taakseen. Muuttaa koko elämä ja aloittaa aivan alusta. Päätös on silti ollut yllättävän helppo. Haluan olla terve, haluan myös pysyä terveenä.
Toivon että tämä leikkaus vie elämääni parempaan suuntaan ja saan lisää vuosia lasteni ja puolisoni kanssa, sekä hyvällä tuurilla tämä vie pois riskin sairastua tulevaisuudessa johonkin muuhun.
Toinen asia mitä minulta on kysytty, että miksi olen tehnyt tästä julkista. Sen ehkä voittekin jo lukea rivien välistä. Minä haluan olla yksi niistä suomalaisista, joka tuo kasvot tälle vaihtoehdolle ja kannustaa myös muita painonsa kanssa kamppailevia hankkimaan apua hyvissä ajoin. Minusta minkään sairauden hoito ei saisi olla hävettävää tai tabu, jokaisella on oikeus terveyteen. Oli sitten minkä kokoinen tahansa. Mielestäni sitä rohkeutta on hakea apua kun omat keinot on käytetty.
Jaan fiiliksiäni koskien leikkausta myös Instagramissa ja myöhemmin TikTokissa, seuraathan minua jo?
Kommentit
Lähetä kommentti