Mitä kuuluu painonpudotus -projektille ja mitä on edessä?

Olen vatvonut laihdutus -projektiani blogissa jo yli vuoden. Kaikkiaan tämä projekti on kestänyt pian kaksi vuotta. Sinä aikana kiloja matkalle on jäänyt yli viisikymmentä ja olen ehtinyt kokeilemaan monenlaisia juttuja.

On ollut hyviä kausia, jolloin paino on pudonnut helposti. On myös ollut huonoja kausia, jolloin paino ei ole tippunut laisinkaan ja pahimmillaan se on noussutkin kilotolkulla.

Yksi huono vaihe oli Naturdiet -kuurin jälkeinen viikko. Sain kahden kuukauden Naturdiet -kokeiluni aikana painon tippumaan 17 kg, mutta heti seuraavalla viikolla se nousi 5kg ja sitä seuraavalla 2kg. Kaikkiaan takkiin tuli siis 7kg. Se viikko on ollut koko aikana pahin takapakki mitä on tullut.

Näin se kaikki tapahtui

Alkuun pudotin painoa tällä KYSin ravintoterapeutin antamalla ruokavaliolla. Sainkin ensimmäisen puolen vuoden aikana 26kg pois. Syksy ja masennus toi kuitenkin vaiheen, jolloin paino ei tippunut juuri ollenkaan, elämässä oli silloin paljon pettymyksiä ja tunnesyöminen nosti ikävästi päätään pinnalle. Joulun alla 2015 päädyin kokeilemaan ystäväni kautta Foreverin C9 -kuuria, jolla sain myös muutamia kiloja pois suhteellisen lyhyessä ajassa. En jatkanut kuitenkaan Foreverin tuotteilla sen pidempään vaan päätin jatkaa omin avuin räpiköiden.

Alkuvuodesta 2016 minulla oli hyvä drive päällä ja keväällä 2016 aloitin tuon Naturdietin kuurin. Kahden kuukauden aikana kiloja tippuikin peräti 17 kg. Olin kuitenkin totaalisen voimaton kaiken sen rääkin jälkeen ja jaksaminen oli loppua kohden koko ajan enemmän ja enemmän kortilla.

Sitten tuli kesä 2016, joka oli henkisesti poikkeuksellisen rankka. Kehoni oli aika väsynyt tuosta Naturdietin kuurista, enkä minä itsekään jaksanut panostaa mihinkään. Kesä oli jotenkin tosi alavireinen, luulen että väsyin vähän kaikkeen ja olin ehkä hieman masentunutkin ajoittain. En jaksanut hyvin ja keskityinkin tasaamaan painoani ja pysymään siinä mihin sen olin saanut. Se onnistui tosi hyvin, enkä ottanut enempää kiloja takkiin.

Syksy lähestyi ja mieli virkistyi. Minun motivaationi kasvoi hurjasti ja aloitin elokuussa 1200 kcal dieetin. Koitin noudattaa USA:n Suurin Pudottaja -ohjelman personal trainerin Bob Harperin "Laihduttamisen säännöt" -kirjan -dieettiä. Kirjassa oli suuria viisauksia, mitkä saivat minun silmäni avautumaan. Jostain kumman syystä sain sillä vain alkuun muutamia kiloja pois, mutta nekin palasi aina hyvin pian takaisin. Minulla ei riittänyt ymmärrys siihen, mikä minussa oli vialla ja miksi en saanut kiloja tippumaan annetuilla ohjeilla.

Tielleni astui kaksi ihmistä, jotka muuttivat kaiken

Tapasin loppusyksystä 2016 ravintoterapeutin, jolle kerroin miten ja mitä syön. Hän oli vähän kauhuissaan ruokavaliostani ja sai minut kokeilemaan kehokuuria. Hän oli varma siitä, että karsimalla lähestulkoon kaiken rasvan ruokavaliostani, olin saanut aikaiseksi vuosisadan säästöliekin ja rasva -aineenvaihduntani oli pysähtynyt. Olin siis koko ajan siinä käsityksessä että rasva on syyllinen kaikkeen ja vaikka söin muuten miten sattui, karsin rasvan aina kaikesta pois. Se osoittautui virheeksi, mikä johtui omasta tietämättömyydestäni.

Lähdin kokeilemaan 28 päivän kehokuuria ja jo ensimmäisellä viikolla ymmärsin hänen olleen oikeassa. Syömällä ensimmäisen viikon pelkkiä hyviä rasvoja ja proteiinia, lähti painoni hurjaan laskuun. 6kg ekalla viikolla ja pari lisää heti seuraavalla, jolloin myös kasvikset tulivat mukaan ruokalistalle. Kaikki ylimääräinen karsittiin ruokavaliosta pois; Punainen liha, sokerit, suola, maitotuotteet ja viljat. Keholle annettiin aikaa puhdistua ja poistaa kaikki kuona -aineet kerralla.

Kehokuuri mullisti elämäni lopullisesti

Kehokuuri osoittautui hyväksi tavaksi päästä eteenpäin. Sen kuurin aikana opin taltuttamaan sokerikoukkuni ja muuttamaan suhtautumiseni valkoiseen sokeriin suurkuluttajasta kohtuukäyttäjäksi. Kehokuuri kesti 28 päivää ja sen jälkeen siirryin osittaiselle jatkokuurille, jolloin otin käyttööni PT:n minulle tekemän kuntosali- ja ravinto-ohjelman. (Välihuomautus: Jos sinua kiinnostaa valkoisen sokerin vähentäminen, liity ihmeessä minun ja ystäväni perustamaan Facebook -ryhmään "Vähäsokerista ilosanomaa", sieltä löytyy muita saman ongelman kanssa kamppailevia, sekä ihania vinkkejä ja ideoita terveellisempään leivontaan. Tässä vielä LINKKI ryhmään.)

Systeemi  millä aion jatkaa on 5 päivää viikossa PT:n 1700 kcal ohje ja 2 päivää viikossa kehokuurilla opittuja puhdistuspäiviä, jolloin ruokalistallani on vain proteiinia ja rasvaa. Jossain määrin tätä voisi verrata ajatustasolla 5:2 -dieettiin, mutta tämä ei kuitenkaan ole lähelläkään sitä. 5:2 -dieetissä noina kahtena päivänä syödään 500 kcal tai alle, mutta tässä kalorimäärä ei juurikaan laske, ainoastaan se mitä syön, on erilaista ruokaa. Niinä kahtena päivänä minä annan kehoni levätä ja korjata lihaksia rauhassa.

Vaikka kuinka intin tuolle pt:lle (joka on perhettä, jolloin inttäminen on vielä helpompaa), etten minä pysty elämään 1700 kcal kanssa, vaan haluan syödä maksimissaan 1500 kcal, hän ei kuitenkaan antanut periksi ja lopulta hänen perustelunsa asialle hakkasi omani mennen tullen. Päätin yrittää hänen ohjeillaan, sillä oma takkini oli tyhjä, enkä oikein enää tiennyt mihin suuntaan enää voisin mennä ja mitä voisin kokeilla. Olin hetkellisesti järkyttävän epätoivoinen.

Niinpä päätin palata takaisin liikunnan pariin ja opetella syömään uusin ohjein. Eka viikko oli hurjan rankka. Ruokamäärät annetuilla ohjeilla oli jäätäviä ja epäilin etten ikinä opi syömään noin paljoa kerrallaan. Alitajunta kuiski, ettei tuollaisella ruokamäärällä voi kukaan laihtua ja muutenkin koko homma oli kaikkia (outoja) ajatuksiani vastaan. Lupasin ja vannoin kuitenkin, että kokeilen ja jossei homma toimi, kalorimääriä pudotetaan siihen, mihin haluan.

Kuntosali - Tämä tapa liikkua osoittautui heti omaksi

Minulla oli visio kuinka aloitan kuukausien liikkumattomuuden jälkeen salilla käynnin rauhallisesti. Käyn ekalla viikolla vain kaksi kertaa, toisella kolme ja vasta neljännellä viikolla vakiinnutan salilla käynnin viiteen kertaan viikossa. Aikomukseni oli tehdä sitten kaksi lihaskuntotreeniä ja kolme aerobista viikossa.

Ensimmäisellä kerralla tein jalkatreenin PT:n avustuksella ja treeni meni perille. Olin kyvytön kävelemään illalla portaita yläkertaan sänkyyn, joten jäin nukkumaan sohvalle yöksi rasvaten reisiäni Voltarenilla. Seuraavanakin päivänä etureidet olivat käsittämättömän kipeät ja tuntui ettei se kipu lähde ikinä. Kuitenkin se kipu oli hyvää kipua ja jollain sairaalla tavalla jopa nautin siitä, sillä tiesin mistä se on tullut.

Olin sen yhden päivän kipeänä kotona ja painelin sen jälkeen salille tekemään aerobisen ajatellen "sillä se lähtee millä se on tullutkin", ja kipu hellittikin puolen tunnin kuntopyöräilyn jälkeen ihan kivasti. Ekalla viikolla kuitenkin päädyin salille viisi kertaa, sillä jäin välittömästi koukkuun siihen tunteeseen, minkä endorfiinista saa. Se saattoi olla virhe.

Viikonloppuna olin omituisen väsynyt ja keho oli täydellisen poikki. En jaksanut oikein hyvin ja ihmettelin mitä tämä on. Olin ajanut kehoni liian nopeasti äärirajoille ja keho oli järkyttynyt siitä mitä sille tapahtuu. Tämä on se kohta, missä jään yleensä kotiin makaamaan ja lopetan liikkumisen. Ensimmäinen kerta on aina perusteltu ja sitten homma lähtee käsistä. En pääse enää salille vaikka tekisin mitä. Minä haluan sinne, mutta jokaisen päivän jälkeen uudelleen satulaannousu on vaikeampaa.

Tällä kertaa en antanut periksi. Vaan vedin toisenkin viikon samoilla lämpöisillä. Viisi kertaa, 2 lihaskuntoa ja 3 aerobista. Minulla ei ollut tekosyitä, enkä minä halunnut keksiä niitä. Menin sinne vaikka väsytti. Tein treenin ja tulin joka kerran jälkeen voittajana ulos.

Painonlasku pysähtyi siihen kun treeni alkoi, keho ei pysty polttamaan rasvaa ja korjaamaan lihasten mikrovaurioita yhtäaikaa, kun elämä muuttui kerralla niin radikaalisti, mutta pian se tasoittuu ja mikä tärkeintä: Kiloja ei ole tullut lisää ja tuskin tuleekaan.

Sitten 7 viikon influenssa keskeytti hyvin alkaneen elämänvaiheen

Kuntoilun pysäytti kolmannen viikon alussa yskä ja kuume. Odotin kärsimättömänä horkka päällä, koska pääsen sinne. Toisin kuin luulin, minulla on järkyttävä tarve päästä sinne purkamaan paineita. Luulin nauttivani kotiin jäämisestä, sillä niinhän minä aina olen tehnyt. Mutta nyt tilanne on toinen. Minä kärsin. Mittailin kuumetta ja odotin kuumeetonta päivää...

Tautini osoittautui influenssaksi ja se on nyt jatkunut useamman viikon. En uskaltanut mennä salille, mutta tein kotona kahvakuulan kanssa omaa treeniä. Raivasin taas ulkoeteiseen tilaa, missä tein youtuben kanssa pientä ja kevyttä treeniä aina siihen asti, kunnes kurkkua alkoi kuristaa ja yskä pakotti lopettamaan.

Olen tällä hetkellä projektini kanssa täydellisesti toisten ihmisten tuen varassa. Jotenkin tuntuu, että pystyn vain noudattamaan sitä mitä minulle sanotaan, mutta omia ajatuksia en voi samaan aikaan kuunnella laisinkaan. Minun mieleni on vähän syömishäiriöinen ja siksi teenkin nyt vain sen mitä käsketään. Opettelen elämään viisaasti, sillä syystä tai toisesta nämä ruokavalio -asiat ovat olleet elämässäni AINA enemmän ja vähemmän päin mäntyä. Minulla on valtavasti tietoa ja imen lisää koko ajan, en vain kykene noudattamaan annettuja ohjeita ja kuuntelemaan samaan aikaan mieleni aivotuksia.

Aina kun kalorimäärää nostetaan yli sen maagisen 1500 kcal, minun aivoni eivät pysty sitä hyväksymään. Vaikka paino ei tuolla määrällä nousekaan, jokin hommassa mättää ja alan tiedostamattani karsimaan ruoka-aineita. Ensin rasvaa, sitten hiilihydraatteja, sitten kaikkea muutakin. Syön viikon verran 600 - 800 kcal ja sitten vedän muutaman 3000 kcal päivän ja olen lähtöpisteessä.

Siksi minä en kuuntele nyt itseäni laisinkaan. Minä luen paperista - mikä on kiinni jääkaappimme ovessa - mitä minun pitää syödä mihinkin aikaan, enkä laske kaloreita. Minä tiedän, että niitä on 1700 kcal ja minä hyväksyn sen. Minun on pakko. Jos toimin oman pääni mukaan, poljen vain suossa paikallaan siihen asti, kunnes olen valmis luovuttamaan. Olen tiputtanut pitkästi yli viisikymmentä kiloa massaa pois, ja voin sanoa, että minulla ei ole varaa luovuttaa nyt. Olen tällä hetkellä ylipainoinen, mutta harvinaisen terve. Jos kilpirauhasen vajaatoimintaa ei lasketa, minun kaikki arvoni ovat täydelliset. Jopa niin hyvät, että lääkärit jaksavat niitä jatkuvasti ihmetellä.

Ruokavalion lisäksi minä käytän edelleen (ja tulen käyttämään) Kehokuurin tuotteita tukemaan tätä projektia. Jos sinua kiinnostaa kuulla lisää tuosta kehokuurista, niin sähköpostiosoitteeni löytyy tekstin lopusta. Laita rohkeasti viestiä ja kerron lisää. Kysyminen ei luonnollisestikaan velvoita yhtään mihinkään.

Rakennusaineet terveelliseen elämään

Tämä on ollut aivan mieletön tapa aloittaa uusi ja terveellinen elämä. Kehoni on saanut uuden alun puhdistuttuaan kehokuurilla. Tämän jälkeen myös painonpudotus on alkanut onnistumaan eritavalla, kun keho on puhdas kuona-aineista. Mukaan tulee koko elämäntaparemonttiin tarvittavat täydellisen helpot ohjeet ja kun tuo kehokuuri -osuus on saatu päätökseen, siirrytään syömään ihan tavallista ruokaa, mutta sopivassa määrin.

Samalla saa tukea ja apua kaikkeen mahdolliseen mieltä askarruttavaan ja saat lisätietoa myös ravintoon liittyen ammattilaisilta. Pop-up -päiviä ja nettiseminaareja ravinnosta järjestetään tuon tuosta ja mukaan hyppääminen onnistuu oli elämäntilanne mikä tahansa. Apua ja tukea ovat antamassa monenlaiset ravinnon ja terveellisen elämäntavan osaavat ammattilaiset aina ravintoterapeuteista personal trainereihin. Myös tukea liikkumiseen on saatavilla koko ajan.

Minä olin hurjan skeptinen tämän kuurin kanssa. En uskonut siihen pätkääkään ja lähdin mukaan vain sillä ajatuksella, että 28 päivää sinne tai tänne. Kuitenkin se, että kilot alkoivat karisemaan välittömästi ja mieli virkistyi jo parissa päivässä sai minut ymmärtämään miten mahtavasta jutusta on kyse.

Vireystaso on jatkuvasti korkealla ja vaikka ekan saliviikon jälkeen kroppa oli poikki, mieli pysyi hyvänä ja pohjalta kumpusi valtava onnellisuuden tunne. Minun oli sekä henkisesti että fyysisesti parempi olla kuin koko vuoden aikana yhteensä. Ja elämäntaparemontti, missä ei tarvitse luopua mistään, on aivan täydellinen. Se ei aiheuta samassa mittakaavassa "repsahduksiakaan". Kaikki on sallittu, kohtuudella. Herkkupäivätkin on laskettu mukaan. Ja nimenomaan omalla kohdallani tuo KOHTUUS on ollut kaikkein vaikeinta. Olen niin ääripääihminen, etten osaa mitään tehdä kohtuudella. Joko täysillä tai ei ollenkaan. Joten "repsahduksetkin" ovat olleet aivan omassa mittakaavassaan: "Otanpa palan suklaata --> Söin palan, joten mokasin --> Syönpä koko levyn"...

Nyt minulla on rauha

Minä olen antanut minulle rauhan. Rauhan noudattaa ohjeita ja tulla ensisijaisesti terveemmäksi. Puhdas ruoka, oikeat määrät, turvalliset lisäravinteet ja sopiva määrä liikuntaa ovat nyt minun elämäni. Aion pudottaa loput kilot rauhassa (opetellen tätä kaikkea), siinä tahdissa kun ne haluavat itse lähteä. En kyttää vaakaa, sillä se stressaa minua aivan liikaa - vaaka on viety vaatekomeroon piiloon ja sillä käydään kerran kuukaudessa (jos silloinkaan), sillä sen muutoksen huomaa muustakin, kuin vaa'an lukemista. Ennen kaikkea sen huomaa siitä mahtavan hyvästä olosta.

Minä keskityn nyt lukemaan paperia, missä muut sanovat mitä tehdä ja lopetan ajattelemisen tämän asian suhteen kokonaan. Katsotaan sitten keväällä, mihin ollaan päästy, vai ollaanko. Olen myös opettelemassa uudenlaista suhtautumistapaa itseeni ja omaan kehooni, senkin vuoksi kilojen kyttäys ja mittanauhat on poistettu käytöstä. Tulette saamaan tästä lisää tietoa ensi vuonna!

Tammikuussa on alkamassa iso kehokuuri -tempaus, missä monet ihmiset aloittavat terveen elämän ja matkan kohti terveyttä, puhdistumista ja hyvää oloa yhdessä. Annan mielelläni lisää tietoa kaikille halukkaille. Jos kiinnostuit, niin vastaan kysymyksiin fruttidimutsi@gmail.com! En avaa tässä kehokuurin tuotteista tai kuurista itsestään enempää, mutta vastaan kaikkiin kysymyksiin omasta kokemuksestani ja muihin kysymyksiin yhdessä ravintoterapeuttini kanssa, joka tietää tästä minua enemmän.

Tässä vielä lisää ajatuksiani tämän matkan varrelta: Tässä pohdin laihtumisen ja lihomisen psykologista puolta, se herätti aikanaan paljon keskustelua somessa. Se on ollut myös yksi suosituimmista postauksistani tällä aihealueella. Syksyllä kirjoitin myös toiveistani tulevaisuutta ajatellen, kun motivaationi nousi yllättäen rankan kesän jälkeen. Toinen keskustelua herättänyt postaus oli "Eniten läski just nyt" -postaus. Samoin tämä kirjoitus herätti monenlaista keskustelua, tässä kerron kokemuksestani sokerikoukusta irti pääsemiseksi.

MAINOSTAN vielä tähän loppuun ystäväni kanssa perustamaa Facebook -ryhmää, missä joukko ihmisiä jakaa ideoita, vinkkejä ja reseptejä sokerikoukkua vastaan. Sinne on tervetullut jokainen joka haluaa kerätä ideoita leivontaan tai jakaa omia kokemuksiaan aiheesta. Liity mukaan nopeasti kasvavaan joukkoon! Sinne on tervetullut jokainen. Tässä vielä suora LINKKI. Jos linkki ei toimi, laita Facebookin hakuun "vähäsokerista ilosanomaa".

Terveellistä ja ihanaa tulevaa vuotta 2017 jokaiselle!!