Lasten kanssa Helsingissä!

Vietimme ennen juhannusta aivan ihanat kaksi päivää Helsingissä. Loma oli kaikinpuolin täydellinen. Mukana meillä oli mummo ja ukki, pikku-enot sekä sisareni miehensä kanssa. Ajelimme aamupäivällä Scandic Parkiin. Kävelimme siitä Linnanmäelle iltapäiväksi ja palasimme hotellille yöpymään. Seuraavan päivän vietimme Korkeasaaressa. Mainitsen nyt heti alkuun, että tämä EI ole yhteistyöpostaus, vaan reportaasi pikalomastamme.

---

Scandic Park oli mieletön kokemus. Heti huoneeseen päästyämme huokaisin. Sisustus oli kaunis, rauhallinen ja tyylikäs, ja kaksi matkasänkyä mahtui helposti huoneeseen, jättäen silti tilaa liikkua ja olla.

Söimme illalla hotellin ravintolassa illallisen, joka oli todella herkullinen. Lapsille oli oma buffet, mistä löytyi monenlaista ruokaa moneen makuun. Lasten buffan hinta ei todellakaan ollut paha. Koska meillä oli allerginen lapsi mukana, jouduimme tarjoilemaan hänelle omia eväitä. Saimme kuitenkin ottaa pienemmille lasten salaattipöydästä nakerrettavaa meidän oman ruokailumme ajaksi.

Kirsikkatomaatit eivät olleet hyvä valinta, sillä jostain syystä lapseni saivat päähänsä, että ne ovat pokepalloja. Niinpä nuorempi otti tomaatin ja heitti sillä vanhempaa huutaen "pokepajjo, makkaan!". Vanhempi vastasi omalla tomaatillaan "Atchuu vajitten tinut"... Tässä kohtaa jouduimme takavarikoimaan tomaatit muiden ruokailijoiden nauraessa tilanteelle. Ravintolassa oli myös ihana leikkitila, minne lapset menivät mielellään leikkimään syötyään... Tai minne heidät jouduttiin siirtämään pokemon-episodin jälkeen.

Linnanmäellä minulla oli siskoni miehen kanssa hurjan hauskaa. Olimme porukan ainoat aikuiset, joilla oli rannekkeet. Kiersimme oksettavia pyörityslaitteita ja voisin väittää, että ensimmäistä kertaa vuosiin, minä aidosti nautin huvipuistoista. Yksi syy lienee se, että ensimmäistä kertaa vuosiin, minä mahduin laitteisiin...

Lapset pääsivät kot-kot-junaan, mikä oli ilmainen. Ja heille se oli todellinen elämys. Lopulta parin vesi-laitteen jälkeen olimme niin litimärkiä, että oli aika suunnata rattaiden keula kohti hotellia ja kuivia vaatteita.



Seuraavana aamuna nautimme aamiaisen hotellilla. Aamiainen oli hurjan laaja ja sieltä sai kyllä ihan mitä vaan keksi haluta. Myös pieni allergikkomme otettiin täydellisesti huomioon, ja hänelle tuotiin keittiöstä ruokaa, mikä varmistettiin, ettei mitään allergisoivaa ollut mukana. Olin todella otettu hyvästä palvelusta mitä saimme tuolla.

Lähdimme aamaisen jälkeen kauppatorille, minne jätimme autot parkkiin. Kauppatorilla oli ikäviä remontteja, mutta autopaikat löytyi silti helposti. Tosin Korkeasaaressa sai kytätä kelloja, sillä autopaikoille sai jättää autot vain neljäksi tunniksi. Myös Hakaniemestä kulkee Korkeasaareen lauttoja, en tiedä saisiko sinne autoja paremmin parkkiin. Jos lauttamatka ei ole tarpeellinen, Korkeasaareen pääsee myös Mustikkamaan kautta siltaa pitkin. Meille ja mukana olleille isommille lapsille nimenomaan se lauttamatka oli "se juttu", sillä kukaan lapsista ei ollut koskaan matkustanut vesibussilla.

Eläintarha ei ollut muuttunut lainkaan. Se oli aivan yhtä ihana, kuin aina ennenkin. Tosin itse jäin miettimään joitain eläimiä jälkeenpäin, sillä jotenkin minulle jäi tunne, etteivät ne olleet kovinkaan onnellisia. En tiedä. Kannatan suojelutyötä, mitä Korkeasaari tekee, mutta jotenkin minulle jäi jännä fiilis tuosta paikasta kun istuimme kotimatkalle. Lapsille kuitenkin paikka oli elämys ja he nauttivat hurjasti. Matkamuistomyymälästä he valitsivat leijonan ja tiikerin mukaan ja reissusta puhuttiin koko viikko.



En ole käynyt Lintsillä enkä Korkeasaaressa vuosiin. Silti fiilis oli sama, kuin lapsena. Ehkä omille lapsilleni tuo Korkeasaari oli suurempi elämys, kuin Linnanmäki, mutta ei varmaan mene kauaa, kun Lintsikin alkaa olemaan kiva paikka. Nyt tuolla oli vielä liian vähän juttuja, mistä lapseni olisivat päässeet nauttimaan.

Kaksplussan toimittaja Otso Karhu on listannut Helsingistä parhaat lapsiystävälliset ravintolat ja kahvilat, Tässä linkki niihin!