Nolla kaloria - Suoraan helvetistä!

Olen useamman postauksen verran kertonut elämäntaparemontista, minkä aloitin vuosi sitten. Alkutalven masennuskausi alkaa olemaan selätetty ja kevätaurinko on tuonut elämäniloni taas takaisin. Syksy meni suoraan sanottuna huonosti. Oli vain liuta repsahduksia. Sitten pieni onnistuminen ja taas liuta repsahduksia. Olen silti erittäin onnellinen, että vaikkei paino tippunutkaan samalla tahdilla kuin aiemmin, se ei myöskään lähtenyt nousuun. Olen niin pohjattoman onnellinen siitä. Noh, nyt on kuitenkin aika palata tosissaan ruotuun ja päästä eteenpäin. Kevät tuo mukanaan kaikenlaista mistä kerron lisää myöhemmin.

Alkuvuodesta pääsin takaisin kiinni kevyempään elämään ja sen alkaa vaakakin jo huomata. Postailin lohturuokiani mitkä muutin kevyemmiksi vaihtoehdoiksi ja sitä kautta motivaationi kasvoi. Kokeilen jatkuvasti uusia asioita ja yksi niistä oli nollan kalorin nuudelit. Kuulostaa täydelliseltä pastaa ja nuudeleita rakastavan tunnesyöpön korvaan. Ajattele, että voit nauttia herkullisia pasta-annoksia perheesi seurana, mutta sillä erolla ETTEI SIINÄ PASTASSA OLE LAINKAAN KALOREITA!!! Kuulostaa AIVAN liian hyvältä ollakseen totta, eikö? Noh, ikävä kertoa, mutta sitä se tosiaan olikin.

Valmistin perheelleni ja itselleni herkullisen kanawokin kasviksineen. Kanaa, kasviksia, vain ripaus hyvää kasvirasvaa. Kevyttä, maistuvaa, nopeaa. Keitin muille tavallisia munattomia nuudeleita. Sitten tuli aika avata oma pakkaukseni. Nuudelien ulkonäkö hirvitti. Ne lilluivat limaisessa ulospäin tahmean näköisessä litkussa ja ne olivat vitivalkoisia ja läpinäkyviä. Ajattelin että pakkaus vain hämää. Täytyyhän sen olla herkullista, minä maksoin tästä yhdestä annoksesta lähes viisi euroa plus postit. Avaan pakkauksen ja keittiön täyttää teollinen, hieman kloorin tuoksuinen dunkku. Se löyhkä voimistuu ja uskottelen itselleni, että haju varmasti on vain karseampi kuin maku. Se on varmasti ihan hyvää. Maista edes!

Luen pakkauksen ohjeet "huuhtele nuudelit huolella ja keitä 2 minuuttia". Huuhtelen noita meduusan jalkojen näköisiä, läpikuultavia lonkeroita ja heitän ne kattilaan. Haju voimistuu ja meinaa viedä muultakin perheeltä ruokahalut. Tyttäreni sanoo: "hyyyi äiti, haisee pahalle". Mutta minä tiedän sen, voi rakas lapsi, minä tiedän sen. Maistan yhden ja pala meinaa nousta kurkkuun. Se maku ylitti odotukseni vastenmielisyydellään ja mietin miten kehtaan kertoa miehelleni, että tämä kallis kaloriton "ruoka" on niin hirveää paskaa, ettei sitä varmasti ole tarkoitettu ihmisravinnoksi. En voi uskoa että olisi. Mutta teen vastoin vaistojani, kaivan kaapista kasvisfondin ja heitän sen shaissen pannulle. Ajattelen että "maustan" sitä chilillä ja kasvisfondilla, kyllä se sitten ihan varmasti maistuu. Heitän kanawokin sekaan ja kaadan lautaselle. Maistan. Nielaisen. Juoksen vessaan. Ei. Koskaan. Enää.

Tarinan opetus: Vaikka siinä on nolla kaloria, se ei ole välttämättä sinulle hyväksi. Syö pastasi ja nuudelisi tummana, ja syö vaan pienempi annos. Se on tasan varmasti pienempi paha, kuin tuo ihmisravinnoksi kelpaamaton.... Mikälie. Tämä oli viimeinen nollan kalorin "herkku", mitä ikinä kokeilen. Jatkossa aion syödä mieluummin vaikka kynsiäni kanawokin kanssa.

Toivon etten ole asian kanssa yksin, pakkohan tässä maailmassa on olla joku muukin, joka on kokenut tämän hirveyden. Oletko se sinä? Vai onko tämä muille herkkua, mutta minun makuaistissani on vikaa? Kerro kokemuksistasi!

[caption id="attachment_1316" align="aligncenter" width="620"] Siinä ne ovat. Tuntuu pala kurkussa kun vain katsonkin tätä kuvaa... Hrrrrrrr...[/caption]