Rakastan sinua, syksy! (Kuvapostaus)

Viimeinkin, vuoden odottelun jälkeen, se on täällä. Sen kauneus on käsin kosketeltavaa. Rakastan syksyä jokaisella solullani. Rakastan sitä kun luonto pukeutuu kauneimpiin väreihinsä, sateet alkaa, viileys tulee, pimeys... Se kun saa kaivaa villasukat kaapista. Se aika vuodesta kun saa vaan olla. Valo vähenee joka hetki.





Syksy tuo mukanaan sadonkorjuun. Viljat kerätään pelloilta, marjat ja hedelmät muuttuvat hilloiksi. Sienet, puolukat, lakat. Kerätään ja säilötään vitamiineja talven pimeisiin päiviin. Että jaksetaan yli puolen vuoden valoton, väritön aika.





Kynttilät, kirja, lasi punaviiniä. Villasukat, tumma suklaa, viltti jonka mutkaan kääriytyä sohvan nurkkaan samalla kun sade hakkaa ikkunoita.
Taivas muistuttaa vielä kesätaivasta. Pian sen väri muuttuu. Poutapilvet katoavat.



Syksyn tunnelma tuo kaivattua rauhaa. Kesän valoisuus ja sen tuoma levottomuus katoaa, on aikaa vain olla.



Syksy on kuin koko vuoden sininen hetki. Sen kauneus kestää vain rajallisen ajan. Siitä pitää nauttia.





Lehdet vaihtaa värinsä ja tippuu pois. Hetki ennen kuin luonto muuttuu alastomaksi ja kylmäksi.





Viimeiset päivät jolloin aurinko vielä lämmittää. Viimeiset hetket kun päivällä tarkenee vielä kesäisemmissä vaatteissa.





Syksy on lempi vuodenaikani. Syksy tuo voimaa ja rauhaa. Syksy, minä sinua vaan!