DIY MÖRKÖVEX 2000 - MÖRKÖKARKOITE

MörköVex 2000 ei ole oma ideani. Se on kuitenkin niin nerokas keksintö, että toivoisin sen olevan. Eräs äiti-ihminen laittoi Facebookiin kuvan menneellä viikolla itse tehdystä mörönkarkoittimesta ja laitoinkin hänelle sitten viestiä samantien ja kysyin lupaa idean bloggaamiseen, että mahdollisimman useat pääsisi tästä tietoiseksi. Lupa myönnettiin ja hänkin toivoi, että tästä olisi apua monille lapsille.

Mörkökarkoitteen idea on suihkuttaa karkoitusainetta ilmaan. Ilmaan jää hyvä tuoksu, jota möröt pelkäävät ja näin ollen pysyvät kaukana. Ilta on turvattu ja pahat ajatukset lähtevät pois.
DSC_0037

DSC_0035

Ilta kun tulee ja olisi aika lähteä unille, päivän mittaan tapahtuneet asiat alkavat pulpahdella mieleen. Samalla mielikuvitus saattaa niitä asioita värittää ja kun valot sammuu, mielessä alkaa kummitella möröt. Jokainen varjo näyttää pelottavalta. Tekosyitä päästä sängystä pois rupeaa ilmaantumaan ja pienen ihmisen kyltymätön tiedonjano saa vallan: Pissittää, janottaa, miksi taivas on sininen, pissittää taas, unilelu unohtui olohuoneeseen, miten puput nukkuu, paleleeko niitä talvella, miksi orava vaihtaa väriä, onko muikuilla aivot....

DSC_0034

MörköVexin valmistus on todella yksinkertaista. Tarvitset vain tavallista suihkutettavaa ilmanraikastajaa ja etiketin. Itse löysin sattumalta halpis-ilmanraikastajaa jossa nesteen seassa on hauskoja keltaisia palloja. Ajattelinkin, että pallot torjuvat myös ikäviä ajatuksia ja pahaa mieltä. Tuotettahan voi jatkojalostaa vaikka miten pitkälle.

Itse taiteilin etiketin tylsästi tikkukirjaimilla kuviopaperille, koska tulostimemme päätti lahota juuri kun olin väsännyt yli puolituntia superhienoa etikettiä koneella. Noh, tämä on luultavasti persoonallisempi harakanvarpaineen, ja ajatushan tässä onneksi on se tärkein. Jos jostain syystä tulostimemme herää vielä henkiin, päivitän tänne lisäksi vielä yhden kuvan sillä tietokoneella tehdyllä etiketillä.

-EDIT- Olen saanut aamun aikana paljon palautetta ja vinkkejä miten mörkökarkoitteen voi valmistaa astmaatikoille sopivaksi ja muutenkin ilman kemikaaleja. Esimerkiksi keittämällä vettä ja lisäämällä siihen sitruunanmehua saa täysin luonnollisen tuoksun. Myös sitruunan puristaminen kylmään veteen raakana tai erilaisten eteeristen öljyjen käyttö on kemikaalivapaampaa, kuin valmiin tuoksutetun ilmanraikastajan käyttö. Joku mainitsi eteerisistä öljyistä, että esimerkiksi Laventelin tuoksu on rauhoittava. Suihkupulloja saa ostettua pienemmistäkin kaupoista. Kiitos kaikille vinkeistä ja neuvoista! 

[caption id="attachment_295" align="aligncenter" width="620"] MÖRKÖVEX 2000 on uuden sukupolven mörön karkoitusaine. Jo yksi suihkaus riittää karkoittamaan niin möröt, kummitukset kuin hirviötkin jopa kahdeksi viikoksi! Suihkauta ainetta ilmaan ja möröt ovat poissa! Toimii myös pahoihin ajatuksiin![/caption]

Kommentit

  1. Eikös tuolla aikuinen todista että mörköjä on olemassa kun niitä pitää häätää pois suihkeella?

    VastaaPoista
  2. Tai sitten aikuinen voi sanoa ettei niitä ole ja varmistaa vielä suihkeella.
    Mainitsin tekstissä myös pelottavat/pahat ajatukset. Jos ei halua möröistä (mitä sadut on pullollaan, joista se pelko tulee)
    puhua, niin voi kertoa että se on hyvän mielen suihke, jolla kaikki paha mieli ja ikävät ajatukset menee pois ennen nukkumaanmenoa. Eikö? :)

    VastaaPoista
  3. Meillä on kasvatusalan koulutuksissa ollut näistä puhetta ja lopputulema on se, että on väärin ulkoistaa lapsen pelot ym. Eli tosiaan osa lapsista tulkitsee tuon niin, että aikuisetkin myöntävät että mörköjä on olemassa tai jos se suihkaus on varmuuden vuoksi, niin että niitä saattaa olla olemassa. Myös hyvänmielen suihke ei ole myöskään suositeltava. Joku kerta se ei nimittäin toimikaan ja pettymys voi olla sitten melkoinen = vanhemmat ovat huijanneet. Lasta täytyy opettaa hallitsemaan ja käsittelemään pelkojaan ja tukea siinä prosessissa, ei ulkoistaa sitä tuollaisiiin heppoisiin "kikkoihin".

    VastaaPoista
  4. No mä näen asian niin, että lapset katsoo ohjelmia ja lukee kirjoja, joista pelot mörköihin tulee. Jos se yksi suihkaus helpottaa lapsen oloa, niin musta siinä ei ole mitään väärää.
    Enemmän musta on väärää opettaa lapsille esimerkiksi että Joulupukki tuo lahjat, Nukkumatti nukuttaa ja hammaspeikko/keiju tuo rahaa kun hammas irtoaa.
    Vaikka aikuinen kuinka selittäisi ettei mörköjä ole, pienen ihmisen kehittyvä mielikuvitus niitä kehittää. Joulupukit sun muut taas kehittää aikuiset.
    Tuskin kukaan vanhempi enää isommalle lapselle mitään suihkeita suihkuttelee. Ennenpitkää ne lapset kasvavat ymmärtämään mikä on totta ja mikä ei.
    Koskee kaikkia edellä mainittuja satuolentoja.

    VastaaPoista
  5. Eiköhän se mene enemmän niin, että lapsella on pelkovaiheita, mutta se, mitä tarkalleen ottaen pelätään, riippuu kulttuurista. Ei niitä pelkoja siis lastenkirjoista ja ohjelmista haeta, niistä haetaan peloille muoto.

    Ja nyt tää sun suihke vaan vahvistaa sitä muotoa. Ite en lähtis, koska en jaksa virittää itselleni tapoja, joista tulee iisisti jättimäisiä ansoja ennen pitkää - mutta totta on, että tuskin te tuota terapiassa aikuisiällä kuitenkaan perkaatte.

    VastaaPoista
  6. Mä koen mörkösuihkeen myös enemmän lapsen mielikuvitusta ruokkivaksi kuin hillitseväksi keinoksi.. Mitä sitten tulee joulupukkiin, pääsiäispupuun ja hammaskeijuihin, meillä on aina kerrottu niitä satuina. Esimerkiksi että joulupukkiin uskominen luo joulun taikaa. Mutta tosina en niistä kertoa.

    Eikö teillä käy joulupukki tai hammaskeiju?

    VastaaPoista
  7. No täysin me ei voida esimerkiksi joulupukin osuutta joulusta poistaa. Mutta ei me myöskään tulla opettamaan, että joulupukki tuo lahjat jotka tontut on tehnyt ja jossette ole kilttejä, niin saatte risuja.
    Me aiotaan kertoa lapsille, että joulupukki on satu mikä kuuluu jouluun. :)

    VastaaPoista
  8. Ehdottomasti tarvitaan Mörkösuihketta! Maailma on aivan liian tylsä paikka, jos ei ole olemassa hammaskeijua, Peter Pania, joulupukkia ja saunatonttua. Jo ammoisina aikoina kylissä kiersivät tarinankertojat, jotka viihdyttivät lapsia uskomattomilla kertomuksilla ja niihin tarinoihin saattoivat uskoa aikuisetkin. Minun lapset ovat ainakin ihan itse sitten isompana päätellen luopuneet mielikuvitushahmoistaan. Ja kaikki ihan terveitä muksuja. Kenenkään psyyke ei mennyt hajalle, kun mökillä meren rannassa ei ollutkaan merenneitoja tai kun juhannustaiat eivät toteutunutkaan =D Ja... lapseni muistavat edesmenneen isäni juuri mahtavana tarinankertojana. Isäni näki suunnattomasti vaivaa luodakseen täydellisen ja uskottavan tarinan esim.Tonttu Tomerasta.Oli oikein pienoiskylä rakennettu ja tontun puoliksi palaneita kirjeitä säästössä vanhassa peltirasiassa. Lapset hihkuivat ilosta ja jännityksestä.Ja vähän taidan itsekin vielä uskoa isäni kertomuksiin Petteri Punakuonon seikkailuista ;)

    VastaaPoista
  9. Mulla oli just samanlainen ukki, joka kertoi tarinoita millon mistäkin.
    Ainoa asia mistä ei ole traumoja on ne tarinat :D :D
    Kiitos kun jaoit tämän <3 <3

    VastaaPoista
  10. Myöskin kasvattaja23. syyskuuta 2015 klo 13.33

    Minäkin pelkäsin mörköjä. Mutta terapiassa nyt aikuisena minä puhun siitä kun ispuoleni änkesi sängyssä kännissä nukkumaan viereeni. Olisipa äitini tarjonnut silloin ollut mörkökarkoitetta.

    Traumat syntyvät useimmiten oikeista peloista. Minä tiesin että muumipeikon mörköä ei ole olemassa.

    VastaaPoista
  11. Tähän on pakko kommentoida vielä vähän jälkijunassa, kun on niin mielenkiintoinen keskustelunaihe. Mun mielestä tää on hieno keksintö! Olen kasvatusalan ammattilainen, enkä osaa ajatella että tällä jotenkin ruokittaisi lapsen pelkoja. Päinvastoin, hyväksymällä sen että lapsen maailmassa on pelkoja (joita möröiksikin kutsutaan) niihin pääsee paremmin "käsiksi" ja niistä voi yhdessä jutella lapsen kanssa. Voi vaikka pyytää piirtämään, miltä pelko näyttää. Mörkökarkotin toimii vähän samalla tavalla turvamekanismina kuin unilelukin.

    Mulla oli muuten lapsena Mörkönappinalle, jonka rusetin napista painamalla kaikki möröt kaikkosivat. Sain nallen synttärilahjaksi kun pappani kuoli ja perheessämme elettiin muutenkin raskasta aikaa. Se oli minulle tosi tärkeä ja kuljetin sitä joka paikkaan (huono puoli oli tosin se että itku tuli jos se unohtui jonnekin). Nyt jouluna äitini muisti vanhan nallen (joka kai jäi vanhan kesämökkimme vintille) ja osti kuopuksellemme mörköjä karkottavan Nappikoiran! Perinne jatkuu siis ja on toimiva juttu 2,5-vuotiaalle. ?

    VastaaPoista
  12. Sofia / Frutti Di Mutsi13. helmikuuta 2016 klo 2.21

    Kiitos kun jaoit tämän! Aivan ihana idea tuo nappinalle! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit