#LäskilleKyytiä OOTD - Punkeromuotia?

Tiedättekö sen tunteen, kun kaappi on täynnä vaatteita mutta peili on pahin vihamiehesi? Löydät ihanan vaatteen kaappisi syövereistä, sovitat ja toteat että "ei, tämäkään ei pue minua enää". Tai kun viet perheesi rannalle kuumana ja kauniina kesäpäivänä, etkä uskalla maata aurinkoa ottaen, kun koko ajan pitää olla valppaana, ettei GreenPeacen jengi yritä työntää sinua takaisin veteen? Vuosi toisensa jälkeen rantakuntoasi voi verrata ainoastaan rantapalloon ja plus-mallistojen telttojen kuosit muistuttavat mallisto mallistolta enemmän isomummo-vainaan kuolinpesän jämäverhoja? No, minä tiedän. Minä tiedän miltä tuntuu pelätä Prisman keksihyllyllä, että jos joku katsoo kun ostan digestivejä "ne ajattelee, et ei oo ihme et toi on noin punkero". Juhlissa jätät kakut väliin etkä uskalla kahviinkaan laittaa maitoa, ettei vaan kukaan näe...
Kun paino alkoi tippumaan elämäntaparemontin myötä, en oikein tajunnut mitä tapahtui. En tajua vieläkään. Pukeudun edelleen samoihin vaatteisiin, kuin vuosi sitten juuri synnyttäneenä. Saan edelleen turvaa äitiysvaatteista, koska ne peittävät kaiken. Tunnen että ne ovat isoja ja valuu, mutta pääni ei ole pysynyt pudotuksen mukana lainkaan. Näen peilistä saman kuvan kuin vuosi sitten.
Nyt kun paino on junnannut vielä samassa lukemassa jo kolme viikkoa, tunnen jäätävää masennusta ja pelkoa siitä, että oliko tämä nyt kertakaikkiaan tässä? Enkö pääsekään koskaan terveiden ja normaalien ihmisten kirjoihin? Onneksi olin mitannut ympärysmittani joulukuussa. Niihin kun vertasin, niin senttejä on kuin onkin tippunut eripuolilta yhteensä yli 50cm. Siitä halusinkin muistuttaa teitä muita, että älkää tuijottako pelkän vaa'an lukuja, vaan kannattaa myös mittailla, koska sentit saattaa karista vaikka vaaka sanoisinkin että jumissa ollaan.
Sen verran lisään vielä kuulumisia #LäskilleKyytiä -projektista, että olen oikeasti alkanut pikku hiljaa liikkua taas. Kerroin siitä teille aiemmin, etten ole ikinä oikein ollut urheiluihmisiä ja lukuisat kuntosalilla käynnitkin ovat aina loppuneet nopeammin kuin alkavatkaan. Ei vaan kiinnosta. Ei vaan huvita. Tuntuu että timmit mimmit ja lihaksikkaat jannut tuijottavat pitkään huvittuneina, kun läski puuskuttaa kuntopyörän selässä. Tiedän tasan tarkkaan, ettei se ole totta. Se on vain minun korvieni välissä, mutta minkäs sitä ajatuksilleen voi. Nyt olen kuitenkin parisen viikkoa tässä lenkkeillyt 3-5km lähes päivittäin ja kun syksy alkaa pimenemään, meinasin hankkia kausikortin uimahalliin. Löysin kaapin perukoilta jopa vanhat juoksukengätkin, joten nyt liikkuminen vaunuja työnnellen on hieman mukavampaa. Lisäksi odotan postin kautta saapuvia motivaatio-lenkkareitani. En tiedä mitään parempaa motivaattoria, kuin uudet pinkit juoksutennarit! Enää en voi edes syyttää sitä, että kun mies on töissä ja lapset on pieniä, niin minulla ei ole aikaa. En vaan voi, koska lapseni nauttivat vaunulenkeistä. Olen tilanteessa, kun en keksi yhtäkään tekosyytä olla lähtemättä lenkille.

Mutta sitten itse asiaan; OOTD. Olen nähnyt kuinka muoti- ja lifestyle- bloggaajat tekevät OOTD eli Outfit Of The Day -postauksia ja olen aina halunnut tehdä sellaisen. Kuukausi sitten tapasin ensimmäistä kertaa KaksPlussan muita bloggaajia grillibileiden eli #KPGP2015 merkeissä. Kaikki bloggaajat sai mahdollisuuden yhteistyöhön House of Brandonin kanssa. Kauhulla kurkin vaatevalikoimaa ja ajattelin, että tuon kaupan mekot eivät mahdu minun kanssani edes samaan kuvaankaan, mutta onnekseni olin totaalisen väärässä. Ja väitän ettei mikään fiilis maailmassa vie sitä ihanaa tunnetta pois, kun ensimmäisen kerran VUOSIIN minulle mahtui päälle vaatteet, jotka oli normaalien ihmisten kaupasta, kaupasta jossa ei ole PLUS-mallistoa. Ristin tuon mekon uudeksi motivaatio-mekokseni; Aion vielä näyttää tuossa mekossa huikealta ja rockata sen samalla meiningillä ja asenteella, millä Cheek rockasi stadionin!

Musta Trikoo-mekko House of Brandon
Mustat Leggingsit House of Brandon

KUVA: Munakoisoni ja minä -blogi