DIY: Itse tehty puukko

Tämän(kin) projektin piti olla minun ja puolisoni yhteinen, mutta hän oli niin innossaan projektista, että minä päätin vetäytyä ja antaa pojan oppia isänsä opettamana. Teksti on puolisoni kirjoittama.

Operaatio Tee-Se-Itse puukko!

Niille, jotka yhtään liikkuvat luonnossa tietävät, miten tärkeä työkalu puukko on. Puukkoja löytyy kaupoista monenlaisia moneen tarkoitukseen ja käsityönä tehdyt puukot voivat olla arvokkaita. Kuitenkin puukkoja voi myös tehdä itse, jolloin saa juuri sellaisen, kuin itse haluaa. Isäni on tehnyt jonkin verran puukkoja, jotka ovat olleet toinen toistaan hienompia. Siksi pyysinkin apua omaan puukon tekoprojektiin itse mestarilta.

Osia puukon valmistukseen löytyy monista kaupoista, siksi kannattaakin miettiä ja mittailla mitä on tekemässä. Eräästä kaupasta löysin itselleni valmiin paketin, joka soveltuu minun kaltaiselleni aloittelijalle. Pakettiin sisältyi terä, helat, visakoivun pala ja tupen tekoon tarvikkeet, jotka olivat minun projektiin sopivat. Tälläinen paketti ratkaisu on netistä tilatessa sinällään turvallinen, koska silloin osat varmasti sopivat toisiinsa.

Ensimmäinen vaihe, kun osat on saatu ja työt aloitettu, on saada alahela paikalleen. Yleensä alahela ei sujahda paikalleen kovin helposti. Terää pitää hioa viilalla tai jollain muulla työkalulla, että saa helan paikalleen.

Kahva

Sitten alkaa kahvan suunnittelu. Minä laitoin pienen pätkän hirven sarvea ensimmäiseksi, ja loppu kahva on visakoivua. Sarveen ja puuhun on porattava porakoneella sen kokoinen reikä, että ne saa terään kiinni. Sitten on varmistettava ja hiottava palat, jotta ne ovat tiiviisti toisissaan liimausta varten. Sarven ja puun väliin laitetaan palanen tuohta.

Liimaukseen käytettiin kaksi komponentti liimaa, jolla osat ja terä pysyvät varmasti paikallaan. Liimausta varten terä laitetaan viilapenkkiin, jokaiseen väliin laitetaan liimaa runsaasti ja puristetaan puristemella osat tiukasti paikalleen. Kun liima on kuivinut, muokataan terän loppupäätä viilalla, että saadaan ylähela paikalleen. Ylähela pitäisi saada ns. lyömällä tiukasti kiinni, mutta laitoimme myös hieman liimaa, jotta pysyy varmasti.

Kun kahvan osat on paikallaan, kahva täytyy saada muotoiltua. Helpoiten tämä käy nauhahiomakoneella, jolla muotoilun voi suorittaa alusta loppuun. Tämä vaihe vaatii kärsivällisyyttä ja kannattaa vähän kerrassaan hioa puuta haluttuun muotoon. Kahvan muotoilu ei ole kovinkaan tieteellistä puuhaa, eikä lopputulosta voi aina ennustaa, mutta kun rauhassa tekee niin yleensä tulee hyvä.

Kun muoto on kunnossa, kahvaa hiotaan lisää hienommalla hiomapaperilla. Mitä enemmän hioo sen parempi tulee. Kun kahva on sileä, niin se täytyy vielä pintakäsitellä, esimerkiksi öljyllä, lakalla tai vahalla. Minun puukkoni käsiteltiin pellavaöljyllä.

Tuppi

Tupen teko oli hauskaa seurata vierestä. Käytännössä puukko suojataan elmukelmulla kauttaaltaan ja muovinen tuppi asetetaan paikalleen. Sen jälkeen nahka kastellaan ja mallataan. Nahka asettuu kuivuessaan kuin valettu puukon päälle.

Tupen ompeluun tarvitaan vahvaa lankaa, piikki ja kaksi neulaa. Ompelu aloitetaan tupesta ja edetään terään päin. Nahka kiristetään niin tiukalle puukon ympärille kuin sen vain suinkin saa. Tämän jälkeen piikillä tehdään nahkaan vajaan puolen sentin välein reikiä ja naru pujotetaan neuloilla kumpaankin suuntaan yhtä aikaa, että ompeleesta tulee sekä siisti että kestävä. 

Kun tuppi on ommeltu, se jätetään puukon päälle kuivumaan muutamaksi päiväksi rauhassa. Kuivuessaan tuppi saa oikean muodon ja palvelee vuosikymmeniä. Nahkan kuivuttua ylimääräinen nahka leikataan pois joko saksilla tai puukolla. Sitten päästäänkin vuolemaan kaarnalaivoja.

Lopputulokseen täytyy olla tyytyväinen. Sain jotain uniikkia ja toimivaa. Lisäksi kaiken kruunasi se, kun pääsin tekemään tätä yhdessä isäni kanssa ja saamaan sitä tietoa ja taitoa, mitä hänellä on.